maanantai 28. kesäkuuta 2010

Ecuador in a nutshell

Quito: Thin air, burning sun. Sundays suck (catholics). Colonial architecture.

The Andes: Thin air. Nice views. Handicrafts for a penny. Bromeliads growing everywhere, even on electricity lines.

The Galapagos: Wildlife overload.

The Amazonia: Humid, rains a lot. Oddly shaped spiders, frogs that sound like they have hiccups, huge cockroaches. Cool medicinal plants, like curare. Which brings to mind blowguns - they rock. Oh, did I mention it's humid.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Galapagoksen kuvia, vol. 1

Galapagoksella kamerat lauloivat ja kuvia kertyi pitkälti yli kaksituhatta.

Tässä muutama kuva, jotka otin pokkarillani. Edustavampi otos on tulossa, kunhan Juho jaksaa käydä kuvia läpi (melkein kaikki kuvat ovat nimittäin hänen koneellaan).

Paattimme maisemassa


Parikuinen merileijonan kuutti (Zalophus wollebaeki). Emo voi jättää poikasen yksin pariksi päiväksi tai jopa viikoksi hakiessaan ravintoa mereltä.


Sinijalkasuula (Sula nebouxii) pesällään


Nimeämätön köynnöskasvi, jossa oli erikoinen siemenkota


Galapagoksen jättiläiskilpikonna (Geochelone elephantophus)


Jättiläiskilpikonnan pökäleetkin olivat jättimäisiä


Nuori taskurapu (Grapsus grapsus). Aikuiset ovat punaisia, ja isoimpia yksilöitä ei syö juuri mikään.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Galápagos - try not to step on any wildlife

Vasta kolmas páivá Galapagoksella, ja jo nyt tuntuu siltá, ettá on tullut náhtyá aivan valtavasti.

Jotenkin támá paikka pakenee kuvailuja. Maisemat ovat karun kauniita, eláimet eivát pelkáá ihmistá, snorklaaminen on ihan uskomatonta. Miká tahansa kameran muistikortti loppuu auttamatta kesken (siksi meillá onkin láppári).

Galapagos kannattaa kokea silloin, kun on nuori ja terve: páiviin mahtuu ohjelmaa, osa poluista on kivisiá ja snorklaaminen on parhaita aktiviteetteja risteilyllá.

Kuvia on luvassa myóhemmin.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Quito, havaintoja (muualtakin)

Taksit on halpoja. Hotellilta keskustaan $ 3.

Ruoka on hyvää. Yksi kaikista parhaista pihveistä koskaan, kirpeän maukkaassa valkosipulikastikkeessa. Lisukkeissa ei sitten kummemin kehumista.

Kovin on kirkasta. Pilvisellä säälläkin joutuu pitämään aurinkolaseja.

Assyrialaisilla ei tainnut olla kovin suuria ongelmia oman maskuliinisuutensa kanssa. Yksi yleinen jumalilla, suojelushengillä ja kuninkailla näkyvä varuste: käsilaukku. Tai ainakin näyttää ihan siltä. Linkin takana vasemmanpuolimmaisella hahmolla. Noita näkee paljon. http://www.britishmuseum.org/explore/galleries/middle_east/room_7-8_assyria_nimrud.aspx

Jos ruokakulttuurisi suurin saavutus on leivitetty ja uppopaistettu, aloita laajamittainen ruuanlaittotaidon maahantuonti. Brittien kunniaksi on sanottava, että ohjetta on noudatettu ihailtavasti.

Hotellihuone Etelä-Amerikassa viiden tähden hotellissa = n. 4 hotellihuonetta Lontoossa neljän tähden hotellissa. Oikeesti.

Kivaa on.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Vaikutelmia Lontoosta

Lontoossa on koko maailmanhistoria. Siis British Museumissa on. Mitä sitten, että britit kävivät aikoinaan varastamassa muiden maiden kulttuurihistorialliset aarteet omiin kokoelmiinsa – tällaista museota ei ole missään muualla. BM:sta puhuessaan ei voi tuhlata ylisanoja: se on uskomaton, omaa luokkaansa, upea, valtava, uuvuttava. Käynnistä BM:iin saa eniten irti, kun sen suunnittelee etukäteen, sillä loputtomat salit väsyttävät paatuneimmankin museokävijän. Koska sisäänpääsy on ilmainen – museo toivoo vapaaehtoista lahjoitusta – päätimme jakaa museokokemuksen osiin: eilen ennen lounasta kävimme katsastamassa Afrikka-osaston, lounaan jälkeen Britannian ja Euroopan muinaisuutta ja keskiaikaa esittelevät osastot. Tänään taas on vuorossa Egypti ja Mesopotamia.

Kuva (ja esineen historia) täältä.

Britit hallitsevat puutarhanhoidon ja puistosuunnittelun. Museokävelyn jälkeen kaipasin oikeaa liikuntaa, ja päätin mennä juoksemaan Regent's Parkiin/Queen Mary's Gardensiin. Kyseessä on valtava puisto, jonka keskellä on pyöreä, viimeisen päälle laitettu ruusutarha. Tein 45 minuutin lenkin, jonka varrelle sattui niin "luonnontilaisempaa puistoa" kuin kauniita istutuksia ja ruusujen haistelua (jos puitossa 400 ruusulajiketta, niin pitäähän niitä haistella). Puistossa on myös rakennettu vesistö, jonka varrella näki hämmästyttävän paljon villejä vesilintuja, mm. harmaahaikaroita rivissä vaanimassa pikkukaloja.

Kuva täältä.


Lontoosta saa fish & chipsiä. Onneksi, sillä se on parasta, mitä Englannilla on tarjota keittotaidon saralla. Kävimme illallisella 90-vuotiaassa The Golden Hind -ravintolassa (nimi viitannee Sir Francis Draken samannimiseen laivaan, ei jonkun peräpäähän). Ravintolan listalla on pelkkää kalaa ja muutama salaatti. Otimme uppopaistettua koljaa (haddock, oikeaoppinen fish & chips -kala) ranskisten kanssa. Kala oli täydellistä: ei mitään pakasteturskaa, vaan tuoretta ja mehukasta; leivitys oli kevyen tuntuinen, siis salakavalan rasvainen, kuten pitääkin. Fish & chips maistui ainakin yhtä hyvältä kuin lapsuudessani. Minä olin taivaassa, mutta Juho ei vakuuttunut ruokalajin erinomaisuudesta, joten sain syödä hänen kalansa loppuun.

Lontoo on ahdas. Toisaalta mittakaava on inhimillinen (esim. verrattuna Moskovaan). Kadut ovat melko kapeita, "pari korttelinväliä" ehkä parinsadan metrin mittainen matka, bussipysäkit ovat lähekkäin, samoin tuubiasemat. Asunnot muistuttanevat koirankoppeja. Mutta turistille tämä on juuri sopivankokoinen kaupunki.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Lontoossa!

Saavuimme hotellille vasta puoliltaöin maanantai-iltana, koska lento oli myöhässä ja matkustimme kentältä keskustaan metrolla.

Hotellimme (Ambassadors Bloomsbury ****) on moderni ja siisti, mutta lontoolaisittain varsinainen tilaihme (lue: huoneet ovat pieniä). Hotellin aamiainen on yksi parhaista, joita olen maailmalla syönyt. Palvelu on ollut erinomaista. Myöskään sijainnissa ei ole valittamista: lähin metroasema on kivenheiton päässä ja British Museum on ihan kulmilla.

Kuppaisia puluja hotellin ikkunalaudalla

Eilen kävimme shoppailemassa, noudimme matkaliput Ecuadoriin ja söimme intialaista ruokaa.


Näin meidän häämatkalla

Tervetuloa blogiimme!

Yhteisen blogin pitäminen on ollut suunnitelmissa jo pitkään, mutta vasta nyt saimme sen pystyyn (aikani uhkailtuani, että rupean pitämään ihan yksityistä ruokablogia tai muuta vastaavaa).

Tervetuloa siis lukemaan kuulumisistamme ja kokkailuistamme!