Kävimme keskiviikkona katsomassa Shostakovitshin operetin Moskva, Cheryomushki. Vihdoinkin! Nimittäin meidän piti käydä katsomassa se jo viime vuonna - liputkin oli ostettu - mutta esitys oli peruttu sairastapausten vuoksi. Teos on naiivi aikuisten satu, jossa paha saa palkkansa ja rakastavaiset toisensa. Jotenkin tuntuu siltä, että neuvostoihminen on katsonut sitä jossain määrin eri tavalla - kitkerän ironisena kommentaarina venäläisestä elämänmenosta, jonka tietyt piirteet eivät ikinä muutu (ja jossa paha ei saa palkkaansa, vaan jatkaa rellestämistään). Moskva, Cheryomushki ei kuulu Shostan taiteellisesti kunnianhimoisimpiin töihin, mutta se oli viihdemusiikillisuudessaan oikein hauskaa kuunneltavaa ja jäi soimaan päässä. Ajattelimme käydä vielä joulukuussa katsomassa Joutsenlampea (jos saamme liput), koska se nyt vain on ihana.
Edellä mainitut esitykset muuten eivät ole Bolshoissa, vaan Stanislavskin musiikkiteatterissa (linkki), jonka olemme todenneet hyvätasoiseksi, mutta huomattavasti Bolshoita huokeammaksi. Bolshoihan riistää törkeästi ulkomaalaisia veloittamalla moninkertaisia lipunhintoja verrattuna venäläisiin. Stanislavskissa sen sijaan ei ole kaksoishintajärjestelmää! Voimme suositella.
perjantai 12. marraskuuta 2010
maanantai 6. syyskuuta 2010
Soolovaelluksella
Tein vaelluksen Urho Kekkosen kansallispuistoon 22.8.-27.8. Lähdin matkaan yksin, koska en jaksanut ruveta sumplimaan aikatauluja kenenkään kanssa ja lisäksi halusin hiljentyä ja tutkiskella omia mietteitäni.
Sunnuntai 22.8. Kiilopää–Suomunruoktu, 14 km.
Lähtiessä Kiilopäällä oli sumua, mutta sää selkeni matkan taittuessa. Matkan varrella oli niin avotunturia, puronvartta kuin kangasmetsääkin. Löysin kantarelleja ja herkkutatteja, joista tein illallista. Pystytin teltan tuvan viereen joenpenkalle. Nukuin kuunnellen joen solinaa ja kohinaa. Mitkään huolet eivät painaneet.
Maanantai 23.8. Suomunruoktu–Tuiskukuru, 14 km. Aurinkoista, mutta tuulista. Taival oli helppo ja kuljin hymy huulilla. Tuvalle päästyäni tein kalakeittoa ja levähdin hetken. Lähdin katsastamaan, olisiko Tuiskujoki kalastuskelpoinen. Ei oikein ollut, mutta löysin lakkoja, joita söin hyvällä ruokahalulla. Nukuin tuvassa, kun olin liian laiska pystyttääkseni telttaa. Seurana oli ryhmä saksalaisia naisia.
Tiistai 24.8. Tuiskukuru–Luirojärvi, 8 km. Etappi sujui sateenkaaripitoisessa säässä.
Luirolla totesin, että järvi on liian matala kalastukseen ja jokikin oli kuulemani mukaan huono. Plan B: Sokostille! Mutta ensin piti syödä ja hakea matkan varrelle unohtunut vesipullo. Sitten minulle tarjoutui saunomismahdollisuus, jonka hyödynsin mielelläni. En ollut tiennyt etukäteen, että Luirolla olisi avoin sauna. Noin viideltä pääsin lähtemään Sokostia kohti. Laskin, että ehtisin kiivetä huipulle viidessä tunnissa (matkaa tuvalta huipulle ja takaisin oli arviolta 10-12 km), mutta olinkin nopeampi ja tein reissun neljässä tunnissa.
Tämä menee kyllä kornin puolelle, mutta menköön: Vuorelle nousu oli herkistävää, maiseman kauneus mykistävää. Tunsin hyvin vahvasti olevani elossa, olevani onnellinen ja kokonainen. Edessäni oli avara maisema ja vapaus. Huusin tuuleen, nauroin ja itkin onnesta. Ajattelin Juhoa, rakastani.
Kuvat kertovat jotain.
Keskiviikko 25.8. Luirojärvi–Lankojärvi, 19 km. Tämä päivä ei ollut korni, tämä päivä oli raakaa kävelyä. Vähän tylsä etappi, ja viimeiset kilometrit olivat melkein liikaa. Nilkka kipeytyi jostain syystä. Mutta Palovanganjoessa oleva koski oli aika vaikuttava, ja sen yli menevä silta ei ollut selvästikään suunniteltu korkeanpaikankammoisille.
Torstai 26.8., kalastusta Suomujoella. Kalaonni ei suosinut, mutta tulipahan ihmeteltyä sieniä ja kasveja.
Ja kyllä näissä maisemissa kelpasi kalastaa.
Perjantai 27.8 Lankojärvi–Kiilopää, 19 km. Nopea taival, vaikka viimeiset 12 km menivätkin vähän tuskaisissa merkeissä kipeytyneen nilkan teippaamisesta huolimatta. Mutta ei se mitään, kun maisemat olivat taas tällaiset:
Minä <3 avotunturi.
Oli muuten aika taivaallista päästä Kiilopäällä savusaunaan.
Sokostin huipulla kuvaamassani videossahan se oleellinen tulikin sanottua: hyvä reissu. Kannatti lähteä.
Sunnuntai 22.8. Kiilopää–Suomunruoktu, 14 km.
Maanantai 23.8. Suomunruoktu–Tuiskukuru, 14 km. Aurinkoista, mutta tuulista. Taival oli helppo ja kuljin hymy huulilla. Tuvalle päästyäni tein kalakeittoa ja levähdin hetken. Lähdin katsastamaan, olisiko Tuiskujoki kalastuskelpoinen. Ei oikein ollut, mutta löysin lakkoja, joita söin hyvällä ruokahalulla. Nukuin tuvassa, kun olin liian laiska pystyttääkseni telttaa. Seurana oli ryhmä saksalaisia naisia.
Tiistai 24.8. Tuiskukuru–Luirojärvi, 8 km. Etappi sujui sateenkaaripitoisessa säässä.
Luirolla totesin, että järvi on liian matala kalastukseen ja jokikin oli kuulemani mukaan huono. Plan B: Sokostille! Mutta ensin piti syödä ja hakea matkan varrelle unohtunut vesipullo. Sitten minulle tarjoutui saunomismahdollisuus, jonka hyödynsin mielelläni. En ollut tiennyt etukäteen, että Luirolla olisi avoin sauna. Noin viideltä pääsin lähtemään Sokostia kohti. Laskin, että ehtisin kiivetä huipulle viidessä tunnissa (matkaa tuvalta huipulle ja takaisin oli arviolta 10-12 km), mutta olinkin nopeampi ja tein reissun neljässä tunnissa.
Tämä menee kyllä kornin puolelle, mutta menköön: Vuorelle nousu oli herkistävää, maiseman kauneus mykistävää. Tunsin hyvin vahvasti olevani elossa, olevani onnellinen ja kokonainen. Edessäni oli avara maisema ja vapaus. Huusin tuuleen, nauroin ja itkin onnesta. Ajattelin Juhoa, rakastani.
Kuvat kertovat jotain.
Keskiviikko 25.8. Luirojärvi–Lankojärvi, 19 km. Tämä päivä ei ollut korni, tämä päivä oli raakaa kävelyä. Vähän tylsä etappi, ja viimeiset kilometrit olivat melkein liikaa. Nilkka kipeytyi jostain syystä. Mutta Palovanganjoessa oleva koski oli aika vaikuttava, ja sen yli menevä silta ei ollut selvästikään suunniteltu korkeanpaikankammoisille.
Torstai 26.8., kalastusta Suomujoella. Kalaonni ei suosinut, mutta tulipahan ihmeteltyä sieniä ja kasveja.
Perjantai 27.8 Lankojärvi–Kiilopää, 19 km. Nopea taival, vaikka viimeiset 12 km menivätkin vähän tuskaisissa merkeissä kipeytyneen nilkan teippaamisesta huolimatta. Mutta ei se mitään, kun maisemat olivat taas tällaiset:
Oli muuten aika taivaallista päästä Kiilopäällä savusaunaan.
Sokostin huipulla kuvaamassani videossahan se oleellinen tulikin sanottua: hyvä reissu. Kannatti lähteä.
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Ruokaosasto lähti omille teilleen
Päätin perustaa ruokablogin, koska vaikka generalisteilla on hauskempaa, heillä ei ole lukijoita. On siis erikoistuttava. Muutenkin tämä blogi olisi ihan epäsuhtainen, jos 80–90 prosenttia jutuista olisi ruokaan liittyviä.
Uusi, pompöösi blogi löytyy täältä.
Uusi, pompöösi blogi löytyy täältä.
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
And the mystery moth is...
...gammayökkönen (Autographa gamma, engl. Silver Y)!
Tarkistin tänään basilikapurkin sisällön, ja kauhistuin, kun basilika oli nuupahtanut, vaikka olin juuri pari päivää sitten tarkistanut sen. Otin talouspaperin pois purkin päältä ja basilikan ulos, ja rupesin tiirailemaan lampun kanssa, onko kotelo vielä kunnossa. Se näytti tyhjältä. Otin kotelon ulos silkkiharsostaan, ja arvelin sen joko tuhoutuneen tai asukkaan lähteneen livohkaan. Mutta jos se oli kuoriutunut, niin missä ihmeessä perhonen oli?
Ehdin jo sanoa Juholle, että aina ei voi onnistua, ja sitten käänsin pöydälle panemani talouspaperin ympäri: tadaa, siinähän se perhonen nökötti. Se oli varmaan kuoriutunut eilen. Tökin sitä hieman lusikalla, jolloin se alkoi värisyttää siipiään ja lennähti ikkunaan. Juho kuvasi sen, ja päästin sen ulos. Sinne meni.
Nyt se tekee uusia toukkia, jotka vuorostaan hotkivat jonkun basilikaa tai mitä tahansa muuta niistä 200 kasvilajista, jotka sille kelpaavat – ei mikään nirso perhonen. Generalisteilla on hauskempaa.
And the whole story in English (for our small English speaking audience):
So, we had this mystery caterpillar that devoured our basil (see picture), and made a cocoon there. We put the basil with the cocoon into a glass jar to see what it would develop into (picture). Today I noticed that the basil had wilted, and became alarmed that the cocoon would be destroyed. I removed the piece of kitchen tissue that was on top of the jar, and put it aside. I then removed the basil, and took a look at the cocoon with the help of a flashlamp: the cocoon seemed empty. I thought it had been destroyed because there was no moth in sight. I already told Juho that one can not succeed every time. And then I turned the tissue around, and ta-dah, there was the moth, a Silver Y. It had probably emerged yesterday. I gave the moth a nudge with a spoon, and it started vibrating its wings and flew to the window. Juho photographed it, and I released it into the wild to make caterpillars that would ravage someone's basil or some other plant (the Silver Y are good old generalists: they can eat over 200 different species of plants). So, the story had a happy ending, and the mystery was solved.
Tarkistin tänään basilikapurkin sisällön, ja kauhistuin, kun basilika oli nuupahtanut, vaikka olin juuri pari päivää sitten tarkistanut sen. Otin talouspaperin pois purkin päältä ja basilikan ulos, ja rupesin tiirailemaan lampun kanssa, onko kotelo vielä kunnossa. Se näytti tyhjältä. Otin kotelon ulos silkkiharsostaan, ja arvelin sen joko tuhoutuneen tai asukkaan lähteneen livohkaan. Mutta jos se oli kuoriutunut, niin missä ihmeessä perhonen oli?
Ehdin jo sanoa Juholle, että aina ei voi onnistua, ja sitten käänsin pöydälle panemani talouspaperin ympäri: tadaa, siinähän se perhonen nökötti. Se oli varmaan kuoriutunut eilen. Tökin sitä hieman lusikalla, jolloin se alkoi värisyttää siipiään ja lennähti ikkunaan. Juho kuvasi sen, ja päästin sen ulos. Sinne meni.
Nyt se tekee uusia toukkia, jotka vuorostaan hotkivat jonkun basilikaa tai mitä tahansa muuta niistä 200 kasvilajista, jotka sille kelpaavat – ei mikään nirso perhonen. Generalisteilla on hauskempaa.
Klikkaa kuva isommaksi.
And the whole story in English (for our small English speaking audience):
So, we had this mystery caterpillar that devoured our basil (see picture), and made a cocoon there. We put the basil with the cocoon into a glass jar to see what it would develop into (picture). Today I noticed that the basil had wilted, and became alarmed that the cocoon would be destroyed. I removed the piece of kitchen tissue that was on top of the jar, and put it aside. I then removed the basil, and took a look at the cocoon with the help of a flashlamp: the cocoon seemed empty. I thought it had been destroyed because there was no moth in sight. I already told Juho that one can not succeed every time. And then I turned the tissue around, and ta-dah, there was the moth, a Silver Y. It had probably emerged yesterday. I gave the moth a nudge with a spoon, and it started vibrating its wings and flew to the window. Juho photographed it, and I released it into the wild to make caterpillars that would ravage someone's basil or some other plant (the Silver Y are good old generalists: they can eat over 200 different species of plants). So, the story had a happy ending, and the mystery was solved.
lauantai 24. heinäkuuta 2010
Yöperhonen on koteloitunut
Salaperäinen basilikansyöjämme siirtyi elämässään seuraavaan vaiheeseen. Se on nähtävästi yöperhonen, koska sillä ei ole kovaa kotelokoppaa, vaan se on kutonut suojakseen silkkiverhon.
Panin basilikan purkkiin ja päälle talouspaperia, jotta ilma vaihtuisi. Nyt vain odottelemme kuoriutumista.
Kettu kuittaa.
Uusi, parannettu mangojuustokakku
Tavoitteena oli täydellistää tätä reseptiä, ja tuloksena oli aika lailla jotain ihan muuta kuin alkuperäinen ohje. Koska mielestäni mansikat olivat vähän irrelevantteja kakun kannalta, vaihdoin ne vadelmiin, koska kaikkihan tietävät, että mango-vadelma-yhdistelmä on pettämätön. Tällä kertaa oli pakko käyttää kiillettä, koska muuten vadelmat olisi ollut hankala saada pysymään kakun päällä (ja päätin antaa kiilteelle mahdollisuuden). Vähensin myös liivatteen määrää, koska tuon kokoiseen kakkuun 5 lehteä tuntuu ylimitoitetulta ja liika liivate vain syö makua.
Mango-vadelma-juustotorttu
Pohja
150 g suklaapikkuleipiä (Rainbow)
50 g voita
Täyte
4 liivatelehteä
3 rkl sitruunamehua
3 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 tölkki säilykemangoja (n. 250 g mangoa)
4 rkl sokeria
Päälle
300 g vadelmia
1 dl vettä ja 1 dl hyytelösokeri multia
Murskaa suklaakeksit veitsellä. Sekoita keksimurskeen joukkoon sulatettu voi. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele keksimassa vuokaan.
Pane liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Soseuta mangot sauvasekoittimella. Lisää mangososeeseen tuorejuusto ja sokeri ja hurauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Nostele kermavaahto mango-tuorejuustoseoksen joukkoon.
Kuumenna sitruunamehu kiehumispisteeseen. Sulata liivate mehuun ja anna jäähtyä n. 5 minuuttia. Kaada liivateneste ohuena nauhana täytteen joukkoon samalla sekoittaen.
Kaada täyte keksipohjan päälle. Anna hyytyä 4 tuntia.
Kun täyte on hyytynyt, asettele vadelmat kakun päälle. Mittaa vesi ja hyytelösokeri kattilaan. Kiehauta. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja kaada vadelmien päälle. Jos haluat stydimpää kiillettä (tällä minun mitoituksellani tuli aika vetelää sellaista), rukkaa hyytelösokerin määrää. Jos haluat paksumman kiillekerroksen, josta vadelmat eivät pistä esiin, kaksinkertaista määrät.
Anna kiillekerroksen asettua yön yli. Irrottele kakku vuoan reunoista ohuella veitsellä ja irroita vuoka.
Hyvää on, ja nyt maistuu mangokin. Pidän täyteohjeesta niin paljon, että tulen varmaan soveltamaan sitä erilaisiin kakkuihin. Tuli mieleen, että vieläkin mangoisempaa kakkua saisi vuoraamalla irtopohjavuoan reunat mangosiivuilla, mikä myös näyttäisi kivalta.
Mango-vadelma-juustotorttu
Pohja
150 g suklaapikkuleipiä (Rainbow)
50 g voita
Täyte
4 liivatelehteä
3 rkl sitruunamehua
3 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 tölkki säilykemangoja (n. 250 g mangoa)
4 rkl sokeria
Päälle
300 g vadelmia
1 dl vettä ja 1 dl hyytelösokeri multia
Murskaa suklaakeksit veitsellä. Sekoita keksimurskeen joukkoon sulatettu voi. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele keksimassa vuokaan.
Pane liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Soseuta mangot sauvasekoittimella. Lisää mangososeeseen tuorejuusto ja sokeri ja hurauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Nostele kermavaahto mango-tuorejuustoseoksen joukkoon.
Kuumenna sitruunamehu kiehumispisteeseen. Sulata liivate mehuun ja anna jäähtyä n. 5 minuuttia. Kaada liivateneste ohuena nauhana täytteen joukkoon samalla sekoittaen.
Kaada täyte keksipohjan päälle. Anna hyytyä 4 tuntia.
Kun täyte on hyytynyt, asettele vadelmat kakun päälle. Mittaa vesi ja hyytelösokeri kattilaan. Kiehauta. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja kaada vadelmien päälle. Jos haluat stydimpää kiillettä (tällä minun mitoituksellani tuli aika vetelää sellaista), rukkaa hyytelösokerin määrää. Jos haluat paksumman kiillekerroksen, josta vadelmat eivät pistä esiin, kaksinkertaista määrät.
Anna kiillekerroksen asettua yön yli. Irrottele kakku vuoan reunoista ohuella veitsellä ja irroita vuoka.
Hyvää on, ja nyt maistuu mangokin. Pidän täyteohjeesta niin paljon, että tulen varmaan soveltamaan sitä erilaisiin kakkuihin. Tuli mieleen, että vieläkin mangoisempaa kakkua saisi vuoraamalla irtopohjavuoan reunat mangosiivuilla, mikä myös näyttäisi kivalta.
lauantai 17. heinäkuuta 2010
Ruokapostaus, jossa on ötökkä
Todella helppoa ja nopeaa kesäkasvisruokaa.
Feta-polentatäytteiset paprikat
Paras keittokirja nro 10
Kahdelle
2 keskikokoista paprikaa
3 dl kasvislientä
2 rkl ruokakermaa
1 dl pikapolentaa
200 g fetajuustoa (tai salaattijuustokuutioita)
pätkä purjoa
mustapippuria myllystä
Lämmitä uuni 225 asteeseen.
Kiehauta kasvisliemi ja kerma. Lisää joukkoon polenta ja sekoita huolellisesti, ettei se paakkuunnu. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan (yleensä n. 5 minuuttia) matalalla lämmöllä jatkuvasti sekoittaen.
Kun polenta on kypsää, ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon kuutioitu feta ja silputtu purjosipuli. Rouhaise joukkoon mustapippuria. Halkaise paprikat ja poista siemenet. (Alkuperäisessä ohjeessa paprikat kehotetaan käyttämään kiehuvassa vedessä. En tehnyt tällä kertaa niin, enkä huomannut mitään eroa.) Täytä paprikat ja pane ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paista n. 20 minuuttia. Täytettä tahtoo aina jäädä yli, mutta se on hyvää sellaisenaankin.
Jotkut fetat/salaattijuustot sulavat, kun ne sekoittaa polentaan, mutta tällä kertaa käyttämämme Rainbow-salaattijuustokuutiot pysyivät kokonaisina uunissakin. Melkein tykkään enemmän kokonaisista juustokuutioista kuin tasaisesta massasta.
Polenta on yllättävän täyttävää, joten kaksi paprikanpuolikasta riitti ihan hyvin lounaaksi.
Ötökkä
Basilikapuskaamme on jostain – ilmeisesti avoimen ikkunan kautta – ilmestynyt toukka ja pieniä mustia papanoita. Basilikasta tuli nyt kasvatusalusta. Sitä ei syödä. Ollapa terraario, niin voisi katsoa, mitä toukasta tulee.
Jos tunnistat otuksen, niin laitapa kommenttia!
Feta-polentatäytteiset paprikat
Paras keittokirja nro 10
Kahdelle
2 keskikokoista paprikaa
3 dl kasvislientä
2 rkl ruokakermaa
1 dl pikapolentaa
200 g fetajuustoa (tai salaattijuustokuutioita)
pätkä purjoa
mustapippuria myllystä
Lämmitä uuni 225 asteeseen.
Kiehauta kasvisliemi ja kerma. Lisää joukkoon polenta ja sekoita huolellisesti, ettei se paakkuunnu. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan (yleensä n. 5 minuuttia) matalalla lämmöllä jatkuvasti sekoittaen.
Kun polenta on kypsää, ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon kuutioitu feta ja silputtu purjosipuli. Rouhaise joukkoon mustapippuria. Halkaise paprikat ja poista siemenet. (Alkuperäisessä ohjeessa paprikat kehotetaan käyttämään kiehuvassa vedessä. En tehnyt tällä kertaa niin, enkä huomannut mitään eroa.) Täytä paprikat ja pane ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paista n. 20 minuuttia. Täytettä tahtoo aina jäädä yli, mutta se on hyvää sellaisenaankin.
Jotkut fetat/salaattijuustot sulavat, kun ne sekoittaa polentaan, mutta tällä kertaa käyttämämme Rainbow-salaattijuustokuutiot pysyivät kokonaisina uunissakin. Melkein tykkään enemmän kokonaisista juustokuutioista kuin tasaisesta massasta.
Polenta on yllättävän täyttävää, joten kaksi paprikanpuolikasta riitti ihan hyvin lounaaksi.
Ötökkä
Basilikapuskaamme on jostain – ilmeisesti avoimen ikkunan kautta – ilmestynyt toukka ja pieniä mustia papanoita. Basilikasta tuli nyt kasvatusalusta. Sitä ei syödä. Ollapa terraario, niin voisi katsoa, mitä toukasta tulee.
Jos tunnistat otuksen, niin laitapa kommenttia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)