Kävimme keskiviikkona katsomassa Shostakovitshin operetin Moskva, Cheryomushki. Vihdoinkin! Nimittäin meidän piti käydä katsomassa se jo viime vuonna - liputkin oli ostettu - mutta esitys oli peruttu sairastapausten vuoksi. Teos on naiivi aikuisten satu, jossa paha saa palkkansa ja rakastavaiset toisensa. Jotenkin tuntuu siltä, että neuvostoihminen on katsonut sitä jossain määrin eri tavalla - kitkerän ironisena kommentaarina venäläisestä elämänmenosta, jonka tietyt piirteet eivät ikinä muutu (ja jossa paha ei saa palkkaansa, vaan jatkaa rellestämistään). Moskva, Cheryomushki ei kuulu Shostan taiteellisesti kunnianhimoisimpiin töihin, mutta se oli viihdemusiikillisuudessaan oikein hauskaa kuunneltavaa ja jäi soimaan päässä. Ajattelimme käydä vielä joulukuussa katsomassa Joutsenlampea (jos saamme liput), koska se nyt vain on ihana.
Edellä mainitut esitykset muuten eivät ole Bolshoissa, vaan Stanislavskin musiikkiteatterissa (linkki), jonka olemme todenneet hyvätasoiseksi, mutta huomattavasti Bolshoita huokeammaksi. Bolshoihan riistää törkeästi ulkomaalaisia veloittamalla moninkertaisia lipunhintoja verrattuna venäläisiin. Stanislavskissa sen sijaan ei ole kaksoishintajärjestelmää! Voimme suositella.
